Ef.1:3-15 Pelastuksen sinetti
Häneen, Kristukseeen, uskoessanne, olette myös saaneet Luvatun Pyhän Hengen sinetiksi; tämä sinetti takaa pelastuksemme lopullisen toteutumisen.
- juutalaisilla oli pelastuksen sinettinä ympärileikkaus; se oli merkkinä Jumalan kansaan kuulumisesta.
- kristittyjen merkki on kaste, joka sekin on näkyvä ja koettava, mutta ei jätä mitään ulkonaista merkkiä. Kasteeseen liittyy usko. Uskon taas lahjoittaa Pyhä Henki.
Entäs sitten kun uskoa ei enää tunnu olevan. Monella on sellainen kokemus, että usko loppuu.
- joku etsii uskoa aikaansaannoksistaan: paastoamisesta, rukoilemisesta, raamatunlukemisesta, kristillisistä suorituksista. Näissä kaikissa tulee pää vetäjän käteen ennen pitkää. Etsijä joutuu huomaamaan, että kaikessa on oltu mukana enemmän tai vähemmän puolinaisella sydämellä. Innostus ja kokemukset eivät anna vakuutusta, että minullakin on voitelu, tuo merkilliinen sinetti, joka kertoo Jumalalle, että hän osaa minut lopulta lunastaa, viedä perille.
Mistä se vakuutus sitten tulee?
Kun appeni kuoli äkillisesti runsaat 25 vuotta sitten, meidän poikamme oli 8-vuotias. Silloin oli perimmäiset kysymykset pinnalla luontevasti. Hän kysyi minulta palatessamme Mäntyharjulta, että mistä sitten tietää, että uskoo. Vastasin silloin ja vastaan vielä nytkin - jo se, että haluaa uskoa, on Jumalan synnyttämää oikeaa uskoa.
Huomaan, että elämässä on aikoja, jolloin palavuutta on ollut vaikka muille jakaa. Sitten on ollut aikoja, jolloin sisällä on vain tyhjyys, ei mitään innostusta, ikäänkuin olisi pimeässä syysyössä ja vielä säkki päässä. Ihmisten hyvää tarkoittava lohdutus ei ulotu niihin pimeyksiin.
Ainoa mikä silloin kestää, Jumalan sana. Se ei muutu toiseksi, kun oma tunnemaailma heittelee voltteja nälän tai väsymyksen tai pettymyksen tai pelon tai jonkin muun pätevän syyn vuoksi.
Minut on kastettu Kristuksen omaksi. Mitään merkkejä se ei jättänyt. Jostakin on vain syntynyt luottamus häneen, eikä se tunnu lähtevän irti kulumallakaan. Ei se lähtenyt silloinkaan kun olin pettynyt Jumalaan ja halusin unohtaa hänen milloinkaan puhuneen minulle. Halusin unohtaa jokaisen hyvän hetken, jonka olin kokenut.
Mutta hän ei unohtanut eikä unohda.
Nuo yli 30 ’Kristuksessa’ ilmaisua, jotka ovat Efesolaiskirjeessä, kertovat vakuuttavasti, että Jumalalla on koko ajan ollut suunnitelma sinua ja minua varten.
Siihen kuuluu syntien anteeksiantamus ja rikkomusten unohtaminen ja pois pyyhkiminen - ’Kristuksessa’.
Siihen kuuluu kaikkenlainen hengellinen siunaus ja taivaalliset aarteet, Pyhän Hengen lahjat - Kristuksessa.
Siihen kuuluu lapseksi ottaminen, adoptoiminen Jumalan perheväkeen, Jeesuksen sisareksi ja veljeksi, perilliseksi - Kristuksessa.
Siihen kuuluu kaikkien erottavien väliseinien purkaminen miehen ja naisen väliltä, rotujen väliltä, rikkaiden ja köyhien väliltä, eri tavalla uskovien väliltä -Kristuksessa.
Tämä kaikki jo ennen maailman luomista, ennen kuin mitään oli, ennenkuin oli edes aikaa. Tämä kaikki tapahtui jo iankaikkisuudessa - Kristuksessa.
”Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.”
Tässä on päämäärä ja tehtävä. Tässä ohjelma ja tässä on voimanlähde.
Kol.1: 15-23 Pelastushistoria - nyt
Isä Jumala on luonut kaiken Poikaansa varten, hänen kanssaan. Isä Jumala on antanut kaiken Poikansa valtaan, niin että Poika pitää kaikkea koossa. Isä on myös tahtonut, että kaikki hyvä, mitä syntyi luomisessa, palautuisi ennalleen. Siksi lähti heti lankeemuksen tapahduttua liikkeelle valtava tapahtumasarja (vaimon siemen murskaa käärmeen pään), jonka päätökseksi kaikki viholliset tuhotaan, myös kuolema. Kaiken tämän sai aikaan Isän ainoa Poika Jeesus Kristus. Hän on kulkenut koko pelastushistorian kansansa rinnalla ja viimein syntyi ihmiseksi kansansa keskelle. Hänessä meillä on syntien anteeksiantaminen, täysi sovinto Isän kanssa. Nyt meillä on toivo.
Seurakunta on tämän toivon kantaja maailman keskellä. Jeesus on meidän pyhityksemme ja nuhteettomuutemme Isän edessä. Tämä on ilosanoma, joka on antanut voiman kristityille. Tämä ilosanoman eteenpäin viejiksi meidät on kutsuttu.
Paavalin ajan seurakunta teki tästä ilosanomasta käytännön sovellutuksen omana aikanaan. Se aiheutti yhteiskunnassa sekä ihastusta että vihastusta. Meidän on tehtävä tästä toivosta ja ilosanomasta käytännön sovellutus omaan aikaamme.
Se ei voi olla vain yksinkertainen luettelo erilaisista hyviksi arvioiduista teoista, joita yritämme sitten suorittaa. Sovellutus koskettaa koko elämää. Se on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa ja se heijastaa aina rakkautta.
Uskon, että kullakin Kristus-ruumiin jäsenellä on oma tehtävänsä. Sen lisäksi kullakin seurakunnalla on oma tehtävänsä. Yksi tehtävä on aina voimassa: julistaa Jumalan valtakuntaa, niin että yhä uudet ihmiset tulevat uskolle kuuliaisiksi. Toinen on aina palvella rakastaen niitä, jotka tavalla tai toisella tarvitsevat apua.
Joh.1:1-14 Taivas koskettaa maata
Bo Giertz kertoo kommentaarissaan tutkijoiden yksimielisyydestä siinä, että Johanneksen evankeliumin alku on varhaisen seurakunnan kokoontumisissa laulettu hymni. Kristittyjen vainojen aikaan roomalainen käskynhaltija Plinius pyytää keisari Trajanukselta ohjeita. Siis parikymmentä vuotta Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen jälkeen. Plinius oli teloituttanut muutamia kristittyjä, jotka olivat kieltäytyneet uhraamasta keisarille ja Rooman jumalille. Muita rikoksia heillä ei ollut tilillään. Kuulusteluissa hän oli antanut kiduttaa mm. kahta diakonissaa, eikä muuta ollut ilmennyt kuin että kristityillä oli tapana tiettynä päivänä aamun koitteessa kokoontua vuoroveisuulla ylistämään Kristusta Jumalana.
Tutkivat pitävät hyvin todennäköisenä, että evankeliumin alku on juuri tällainen hymni, jota laulettiin niinkuin Vanhan testamentin psalmeja vuoroveisuna.
Jumalan ilmestyminen Kristuksessa oli se valtava kokemus, joka antoi seurakunnalle voiman vainojen keskellä. Se oli näkökulma, jonka kautta Vanhaa testementtia voitiin ymmärtää. Jeesus-valosta tuli valo ymmärtää kirjoituksia. Jeesus oli mukana luomisessa. Hän oli Jumalan uutta luova Sana. Kaikki sai syntynsä hänen kauttaan. Kaikki on luotu häntä varten. Tämä on valtava, kosminen, koko maailmankaikkeutta syleilevä uskontunnustus, joka tulee käsinkosketeltavaksi. Sillä hän, kaiken Luoja ja kaiken ylläpitäjä, tuli ihmiseksi, yhdeksi meistä. Tästä saa koko ihmisyys, jokainen ihmiselämä mittaamattoman arvonsa: Jumala tuli ihmiseksi, aineeton suostui aineen rajoituksiiin. Jo luomisessa Jumala sanoi kaikkea luomaansa materiaalista todellisuutta hyväksi. Jeesuksen ihmiseksi tuleminen sinetöi aineellisuuden, ruumiillisuuden siunauksen. Elämme Jumalan luomassa maailmassa, joka on luotu Jumalan rakastavasta tahdosta, joka pysyy yllä Jumalan rakastavan tahdon voimasta.
Johannes sanoo ensimmäisessä kirjeessään (1.Joh.4:2-3), että Jumalan ihmiseksi tuleminen (inkarnaatio) on ilosanoman varsinainen tunnusmerkki: Jumalasta syntynyt tunnustaa Jeesuksen lihaan tulleeksi. Katso kuvaasi peilistä: Sieltä katsoo vastaan Jumalan ihmeellinen luomistyö, ei hän missään kohden epäonnistunut.
1.Moos.3 Vapaana kirouksesta
Kiusauskertomus on tuttuakin tutumpi suurimmalle osalle rippikoulun käyneistä. Yhä uudestaan hämmästelen sitä, että se on tuhansia vuosia myöhemmin ajankohtainen. Sen perusajatukset toistuvat lukemattomina muunnoksina jokaisen ihmisen elämässä:
- Epäilys Jumalan sanaa kohtaan (Onko Jumala todella sanonut..?)
- Jumalan sanan epäily (Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää...)
- Synnin tuoman rangaistuksen kiistäminen (Ei, ette te kuole.)
- Houkutus itsensä korottamiseen (...teidän silmänne avautuvat ja tetulette niinkuin Jumala...)
- Syntitoverin hankkiminen (Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen...)
- Pako Jumalan luota (...mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon...)
- Synnin puolustelu (Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle.)
Näinhän se yleensä tapahtuu.
Erityistä on jo tässä huomata, että Jumala etsii yhteyttä langenneeseen ihmiseen, kutsuu hänet kasvotusten kanssaan vastuuseen. Ihminen on ainoa olento maailmassa, jolla on tämä kyky tajuta vastuunsa ja ottaa vastuu tekemisistään. Yhä uudestaan kertomusten edetessä Jumala kutsuu ihmistä samalla tavalla.
Samoin alusta lähtien tulee esille Jumalan vastaus ja apu langenneelle ihmiselle (3:15): Paha kohtaa voittajansa, joka on vaimon siemen (ainoa kohta Raamatussa, jossa puhutaan vaimon siemenestä - uudessa käännöksessä 'suku'), Jeesuksen neitseellinen syntymä ja hänen kuolemansa on jo tässä esillä. Käärme pistää - Jeesus kuolee ja murskaa käärmeen pään ja nousee kuolleista.
Synnin rangaistuksia oli vallankäyttö miehen ja naisen välillä. Alunperin, ennen lankeemusta, vallankäytöstä ihmisten välillä ja ihmisten yli ei puhuttu mitään. Miehen ja naisen suhde oli selkeästi tasavertainen kumppanuus ja yhteinen hallintavalta ja huolenpito muusta luomakunnasta.
Jeesus teki kaiken uudeksi. Hän poisti synnin kirouksen ja kutsui uuteen elämään, jossa etsitään Jumalan mielen mukaista elämäntapaa. Yksi osa sitä on miehen ja naisen uudenlainen suhde ilman alistamista ja vallankäyttöä.
Vanhaa testamenttia on katsottava Uuden testamentin kautta ja opittava näkemään, miten Vt viittaa yhä uudestaan Jeesukseen.
Aadam oli 'sen esikuva, joka oli tuleva' (Room.5:14). Vt:ssa on lukuisia tapahtumia ja henkilöitä, jotka ovat esikuvia Jeesuksesta. Vt:ssa on tulevan varjo (Hepr.10:1).
- Jeesus oli luomisessa Jumalan Sana ja Valkeus (1:3).
- Jeesuksen kanssa Jumala keskustelee sanoen: Tehkäämme ihminen kuvaksemme (1:26).
- Jeesus on vaimon siemen (3:15, Gal.3:16, joka on lävistetty (Ps.22:17, Sak.12:10)
- Jeesus peittää alastomuutemme häpeän (3:21, Ilm.3:18)
Ilman tätä näkökulmaa Vanha testamentti on lukittu kirja.
1.Moos.2 Mieheksi ja naiseksi
Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät, kuten edellinen luku kertoo tiivistetysti.
Tässä tapahtumaa avataan laajemmin. Tämä on miehen ja naisen liiton, yhden lihan liiton peruskohta. Mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa. Sama koskee myös naista, vaikka sitä ei tässä sanotakaan. Ellei tätä napanuoran katkaisemista vanhempiin tapahdu, avioliitto on kriisissä. Olen useammin kuin kerran nähnyt, millainen kriisi syntyy, kun appivanhemmat eivät malta pitää näppejään erossa nuoren parin kodista. Jos molemmista ei löydy sellaista itsenäisyyttä, että puolisot yhdessä kieltävät puuttumisen heidän asioihinsa, ollaan pulassa. Tai jos jompikumpi vaikeuksien tullessa turvautuu ensisijassa vanhempiinsa tai valintatilanteissa valitsee vanhemmat puolison sijasta, ollaan metsään menossa. Joskus tilanne vaatii niin radikaaleja toimia, että pariskunnan on muutettava toiselle paikkakunnalle muutaman sadan kilometrin päähän, että saadaan rauha rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Senkin olen nähnyt ja ratkaisu toimi.
Tässä on myös yksinkertaisesti kerrottu avioliiton iloisesta ja luontevasta seksuaalisuudesta. Turvallisuus ja toisiinsa sitoutuminen luovat ilmapiirin, jossa seksuaalisuuden toteuttaminen on kohdallaan, ilman häpeää.
Jumala loi miehen ja naisen tasavertaiseen kumppanuuteen (jae 18): Teen hänelle kumppanin, joka sopii häen avukseen. Tässä käytetty heprean sana 'ezer' tarkoittaa voimakasta apua. Ezer-sanaa on käytetty Vanhassa testamentissa vajaat 20 kertaa ja lähes yksinomaan Jumalasta, usein psalmeissa (Jumala on apuni, esim. psalmi 121:1-2), ja muutaman kerran sotapäälliköstä joka tulee joukkoineen heikomman armeijan apuun. Ezer-sanaan liittyy kuitenkin prepositio, joka muuttaa merkityksen tasavertaiseksi avuksi. Miehen ja naisen suhde on tarkoitettu tasavertaiseksi kumppanuudeksi.
Joskus tuntuu, että tästä ollaan kovin kaukana.
-----------------------------------------------------
Koska luominen herättää kaikenlaisia kysymyksiä, niin sinulle, joka haluat perehtyä aihepiiriin laajemmin, olen kerännyt oheen linkkejä, joiden parissa riittää pohdittavaa.
http://www.concordia.fi/luentoja/kehitysoppieimahduraamatuun.htm
http://personal.inet.fi/private/tsasouna/Ortodoksinen_usko/maailman_luominen.htm
http://www.adventtikirkko.great.fi/opetus/luominen.htm
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/56.htm
http://www.perusteet.tk/ Tästä linkistä löydät evoluutiokriittistä kirjallisuutta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luomiskertomus
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=22 Jotta informaatio ei olisi kovin yksipuolista, tämän linkin takana on paljon pureskeltavaa täysin toisenlaisesta näkökulmasta.
http://ratasajatuksia.wordpress.com/
1.Moos.1 Ihmisarvo ja ihmisen vastuu
Luominen avaa mahtavat näköalat kristityn elämään. Kysymykset: Kuka on kaiken takana? Mitä tarkoitusta varten kaikki luotiin? Nämä ovat ensisijaisia ei niinkään se, miten kaikki tapahtui. Luomiskertomus kertoo, että maailma ja ihminen ovat lähtöisin Jumalasta, hänen tahdostaan.
Jos joku haluaa mietiskellä luomisen ja evoluution herättämiä kysymyksiä, liitän tähän yhden nettisivun. Voit itse selailla lisää internetistä. Aineistoa on.
http://www.nic.fi/~jlindell/genesis.htm#4.1
Luominen ja Jumala kaiken takana asettaa ihmisen ainutlaatuiseen vastuuseen Luojan edessä ja luo samalla ainutlaatuisen yhteyden koko ihmiskunnan välille. Se luo myös perustan ihmisarvolle, kaikenlaisen työn arvolle ja aineellisen maailman arvolle. Kun Genesis puhuu Adamista niin Uusi testamentti puhuu uudesta Adamista, Jeesuksesta. Jeesus vahvisti elämällään luomiskertomuksen painavan eettisen sisällön. Jeesus antoi ylenkatsotuille takaisin heidän luovuttamattoman ihmisarvonsa, rakentajana hän työnteollaan antoi arkityölle täyden arvon, syntymällä ihmiseksi ja nousemalla ruumiillisesti kuolleista hän antoi aineellisuudelle ja ruumiillisuudelle mittaamattoman arvon, suostumalla viattomana syntiseksi meidän edestämme hän osoitti meille vastuumme Jumalan edessä, toiminnallaan ja asenteellaan hän kaatoi sukupuolten ja rotujen väliset raja-aidat ja näytti mitä on todellinen yhteys ihmisten kesken.
Luomiskertomuksessa on ihmisarvon perusta. Se ilmoittaa, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämän ymmärtäminen antaa meille oikean käsityksen yksilön arvosta. Se ei jätä mahdollisuutta itsensä vähättelyyn. Meille on annettu luomisessa ainutlaatuinen asema, johon liittyy erityinen etuoikeus olla jatkuvassa yhteydessä Luojaan ja mahdollisuus muuttua yhä enemmän hänen kaltaisekseen (2.Kor.3:18).
Luomiskertomuksessa on todellisen veljeyden perusta. Jumalan asema luojana merkitsee, että hän on kaikkien Isä (Mal. 2:10) ja että kaikki ihmiset ovat veljiä ja sisaria keskenään. Hän on meidän Isämme ja me olemme hänen lapsiaan. Sukupuolesta, rodusta, kasvatuksesta tai asemasta riippumatta kaikki on luotu Jumalan kuvaksi. Jos tämä ymmärrettäisiin ja sitä sovellettaisiin käytäntöön, maailmasta häviäisi rotukiihko ja kaikenlainen syrjintä.
Luomiskertomus nostaa esille henkilökohtaisen vastuun. Koska Jumala on meidät luonut, me kuulumme hänelle. Tähän tosiasiaan liittyy se, että meillä on vastuu uskollisesti huolehtia fyysisistä, henkisistä ja hengellisistä kyvyistämme.
Luomiskertomus tekee meidät vastuullisiksi ympäristöstä. Luomisessa Jumala asetti ensimmäisen miehen ja naisen puutarhaan (1.Moos. 2:8). Heidän tuli viljellä maata ja "vallita" koko luomakuntaa. Tämän mukaisesti meillä on Jumalan antama vastuu elinympäristömme suojelusta.
Luominen julistaa ruumiillisen työn arvoa. Luoja antoi ihmiselle tehtäväksi "viljellä ja varjella" Eedenin puutarhaa (1.Moos. 2:15).
Luominen kertoo aineellisen maailman arvosta. Jumala totesi luomistyönsä jokaisessa vaiheessa, että kaikki se, mitä hän oli tehnyt, oli hyvää. Luotu aine ei siis ole olemukseltaan paha vaan hyvä. Tämä on täysin muuta kuin hellenistisen filosofian opetukset, jossa korostettiin henkisen ylivertaisuutta aineelliseen nähden.
2.Tess.2:13-3:18 Terveestä hengellisyydestä
Loma ja sen myötä väsymys pääsi yllättämään ja tessalalonikalaiskirjeen kommentointi lopahti hieman kesken. Mutta ennen kuin jatka luomisesta ja Genesiksestä niin täydennän keskenjääneen.
----------------------------
Edellä puhuin uskollisesta ja kärsivällisestä arkityön tekemisestä ja omien vastuiden ja velvollisuuksien hoitamisesta kotona ja yhteiskunnassa. Paavalilla motivoi ilosanoman eteenpäin viemiseen näky Jeesuksen pikaisesta paluusta. Pietari muistuttaa kirjeessään (2.Piet.3:9) Jumalan erilaisesta aikakäsityksestä, joka saattaa vaikuttaa ihmisten silmissä viivyttelyltä lupausten täyttämisessä; siis ikäänkuin Jeesuksen paluu olisi myöhässä. Jeesus tulee eikä hänen tulonsa päivää tiedä kukaan muu kuin Isä. Siksi on syytä valvoa. Jumala on ollut aloitteentekijä uskon syntymisessä. Hän on tehnyt meidät kykeneviksi vastaamaan hänen kutsuunsa. Herran sanassa on edelleen sama voima; se herättää ja uudistaa.
Siispä pysytään uskollisina kutsujalle. Hän antaa myös voiman jokapäiväiseen valvomiseen ja hänen kutsunsa seuraamiseen.
3:6ss Lopuksi Paavali päätyy varsinaiseen ongelmaan, mikä varmaan on antanut aiheen koko 2.Tess:n kirjoittamiseen. Hänen opetuksensa Jeesuksen takaisin tulemisesta oli käsitetty väärin. Koska Jeesus kohta palaa, ei tarvitse enää tehdä työtä, ei kannata enää tehdä työtä vaan julistaa ilosanomaa ja ns. 'elää hengellistä elämää'. Paavali ei kurittomalla elämällä tarkoittanut vain yleisesti sopimatonta elämää. Jatko antaa selkeästi ymmärtää, että kurittomuus tarkoittaa tässä nimenomaan velvollisuuksien laiminlyömistä. Seurakunnassa oli hurmahenkinen joukko, joka yksinkertaisesti jätti ansiotyönsä ja heittäytyi seurakunnan elätettäväksi. Sitä he saattoivat perustella sillä, että Herran päivä oli jo alkanut eikä työtä enää tarvinnut tehdä tai että hengelliset ihmiset voivat jättää ruumiillisen työnsä ja heittäytyä Hengen vietäviksi ja elatuksen huolet vähemmän hengellisille ihmisille.
Paavalin oma esimerkki, kaksinkertainen työ: ensin teltantekijänä ja samalla opettajana, evankelistana, seurakunnan perustajana, antoi selkeän mallin arkisesta ansiotyöstä jokaisen kristityn velvollisuutena. 1.Kor.9:14ss hän kertoo, miten ilosanoman julistaja on oikeutettu saamaan elatuksensa ilosanomasta. Tästä oikeudestaan hän oli vapaaehtoisesti luopunut, ettei sanan vastaanottamiseen olisi mitään esteitä, ettei hänen motiivejaan kyseenalaistettaisi.
Paavali sanoo noiden ylihengellisten puuhia joutavaksi. 'Jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä.' Tätä ei ole tarkoitettu heitoksi köyhiä työttömiä kohtaan, vaan työtä vieroksuville tiukaksi kehotukseksi. 'Sosiaalipummi' ei ole katteeton sana Suomessa. Tästä oli hyvä esimerkki hiljattain Hesarissa, jossa työhönottaja kertoi 20-30-vuotiaiden kommenteista työnhakutilanteissa: Et kai sä tarkota, että tänne pitäis tulla joka päivä...? Miten niin seittemältä.. enhän mä silloin voi olla täällä, ku mä heräänkin vasta jotain yheltätoista! V-t mä tällasesta duunista, ku fattastakin saa paremman liksan.
Paavali puhuu kuitenkin seurakuntalaisista, siis uskovista veljistä ja sisarista. Heitä hänen kehotuksensa koskee. Ei hän uskottomia nuhtele. Todennnäköisesti erottautuminen heistä tarkoitti ehtoollisyhteydestä erottamista, että he havahtuisivat harharetkiltään ja tulisivat mielenmuutokseen.
2.Tess.2:1-12 Tulevaisuus on Jumalan
Toisen kirjeen kirjoittamisen syy oli väärinkäsityksessä, joka seurakunnassa oli syntynyt. Ensimmäinen kirje ja jo ehkä hänen opetuksensa Tessalonikassa olivat jotkut ymmärtäneet väärin. Jotkut olivat ymmärtäneet, että Jeesus on jo tullut takaisin ja sen vuoksi päätelleet, että koko entinen elämäntapa, myös työnteko, on mennyttä historiaa. Elanto on ansaittava omalla työllä (1.Tess.4:11 vrt. 2.Tess.3:8-12). Siksi Paavali tarkentaa opetustaan Jeesuksen paluusta.
Jeesuksen paluuseen liittyy kolme vaihetta. Nyt on jo ensimmäinen vaihe menossa. Vääryys vaikuttaa juuri elettävän ajan keskellä. Sen täyttä vaikutusta pidättelee jokin. Selkein ratkaisumalli tälle 'pidättäjälle' on Jumalan oma päätös. Hän hallitsee suvereenisti ja kaikki tapahtuu aikanaan. Jumala hallitsee ajan kulkua.
Toisen vaiheen piirteitä ovat harhat, eksytykset ja suuri luopumus. Lopulta ilmestyy 'Vastustaja'. Päätös on lyhyt ja vaikuttava: Jeesus ilmestyy taivaista ja surmaa 'vääryyden ihmisen' yhdellä suunsa henkäisyllä.
Tämä kohta on herättänyt tavattomasti mielenkiintoa ja edelleen spekuloidaan sillä, ketä Paavali mahtoi tarkoittaa ja kenestä nyt on kyse. Sillä 'vääryyden ihmisellä' on ollut monta edeltäjää. Sen varsinainen esikuva on Syyrian kuningas Antiokos IV Epifanes, joka vuonna 167 eKr häpäisi Jerusalemin temppelin asettamalla sinne kuvapatsaansa ja Zeukselle pyhitetyn alttarin. Johanneksen Ilmestyksessä on vahvana aiheena hallitsijakultista varoittaminen. Taustalla vaikuttavat Antiokos IV Epifanes ja myös keisari Caligula, joka yritti samalla tavalla häpäistä temppelin, mutta kuoli ennen käskynsä toimeenpanoa. Tässä kirjeessä Caligula ja keisari Neron kristittyjen vainot, ovat vielä tulevaisuudessa. Mutta hallitsijakultti oli ajankohtainen.
Ei voi välttyä yhdistelemästä meidän aikamme piirteitä Paavalin ja varsinkin Johanneksen kuvaukseen, Johanneksen tosin 40 vuotta myöhemmin. Hallitsijakultteja on ollut meidänkin aikanamme ja on edelleen. Niissä maissa kristityt ovat samassa tilanteessa kuin Apostolien aikana. Täysin samassa.
Me voimme ehkä samaistua enemmän ensimmäiseen vaiheeseen: vääryyden salaisuus on jo vaikuttamassa. Luopumus on erityisesti ns. vanhassa kristikunnassa globaalista. Toisaalta Afrikassa ja Kiinassa ja Etelä-Amerikassa on koko ajan suuria herätyksiä, seurakunnat kasvavat. Kaikenlaista henkilökulttia on kristillisyyden piirissä kasvavassa määrin. Hajaannus on kasvavaa. Yhä useammalla on ainoa oikea oppi, jonka ympärille keräännytään - ei niinkään Kristuksen ympärille.
Mitä sitten on sanottava 'vääryyden ihmisen' henkilöllisyyden metsästyksestä? Sanon suoraan: turhempaan ei voi energiaansa käyttää. Se aika tulee, mutta sitä ennen tehdään työtä, hoidetaan vastuumme, kasvatetaan lapsemme, julistetaan ilosanomaa Jeesuksesta, pidetään huolta toisistamme ja palvellaan sitä yhteisöä, jonka keskellä elämme. Jumalan on tulevaisuus, eikä hän raota meille sitä verhoa kuin tarvitsemamme määrän. Meidän tehtävämme on uskollisesti ottaa yksi askel kerrallaan.
2.Tess.1 Kristityn palkka
2.Tess on kirjoitettu todennäköisesti 51 alkupuolella. Edellisen kirjeen Paavali aloitti kertomalla omia lämpimiä muistojaan Tessalonikasta. Tässä hän puhuu siitä, mitä hänelle on kerrottu. Hän on kuullut paljon hyvää joka puolelta nuoren seurakunnan elämästä uskossa, sen rakkaudesta ja uskon herättämästä vastustuksesta.
Ensimmäinen luku on ikäänkuin profeetallinen rukous tai näky, jonka valtaan Paavali joutuu. Se ei ole niinkään tarkoin mietitty opetus kuten esim- roomalaiskirje ja galatalaiskirje tai 1.Kor, jossa Paavali vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin.
Kiitosrukous kuvastaa Paavalin sydämen asennetta seurakuntaansa ja antaa meille hyvän kuvan esirukouksesta. Tämä ja muutamat muut ns. apostoliset rukoukset ovat hyvä pohja omalle rukouselämälle. Näin voimme rukoilla Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta (pyhät = ne jotka uskovat Jeesukseen, uskovat, kristityt). Jos et tiedä miten sanasi asettelet, niin käytä näitä. Muut apostoliset rukoukset löydät vaikkapa Verkoston nettisivulta: http://www.verkosto.net/?sid=93
Paavali on joutunut oman tilanteensa ja monien seurakuntiensa tilanteen vuoksi pohtimaan kärsimyksen ongelmaa: Miksi me joudumme kärsimään, kun olemme luopuneet kostamasta vaan pyrimme maksamaan pahan hyvällä? Miksi rakastamisella on näin huono palkka? Vastauksen hän löytää siitä, että Jumala saattaa kerran oikeuden voimaan ja paha saa oikeudenmukaisen palkkansa.
Ilosanoman lahja on, että me kuulumme Jeesukselle ja saamme olla Jumalan lapsia. Ilosanoman loukkaus on siinä, että ihmiset kyllä tahtovat armollisen Jumalan ja iankaikkisen elämän , mutta eivät Isää, jota on toteltava eivätkä Herraa, jota on seurattava kaikessa (jae8). Tämä kieltävä vastaus Jumalalle ja hänen ehdoillaan toteutuvalle yhteydelle on varsinainen syy siihen, että joidenkin "rangaistuksena on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta".
Paavali kiittää Jumalaa siitä, että tessalonikalaiset ovat tehneet oikean valinnan; he ovat lähteneet seuraamaan Jeesusta kuuliaisina hänelle.
Yhdyn Paavalin rukoukseen sinun puolestasi:
"Sen tähden me rukoilemme aina teidän puolestanne, että Jumalamme pitäisi teitä saamanne kutsun arvoisina ja että hän voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne. Näin te kirkastaisitte Herramme Jeesuksen nimeä ja hän kirkastaisi teidät, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaisesti."
1.Tess.5:12-28 Johtajuudesta ja seuraamisesta
Paavali lähtee siitä, että seurakunnalla on johtajat. Tällekin äskenkääntyneiden joukolle sellaiset oli asetettu; vanhemmisto tai paimenet tai diakonit, niinkuin Paavali oli tehnyt muuallakin (Apt.14:23). Kuukauden intensiivisessä yhteydessä uusien uskovien kanssa oppii heitä tuntemaan, luottamaan, keille voi antaa vastuuta, kuka on ns. ostanut näyn. Toisten edellä kulkeminen - niinkuin alkukielen sana kertoo - ei ole helppoa. Paavali sanoo johtajista vielä, että he toimivat Herran nimissä (Herrassa). Johtajilla on selvillä suunta, mihin ollaan menossa, he ovat yhteydessä Suunnan Antajaan kysellen ja samalla rukoillen hänelle uskottujen puolesta. Siihen kuuluu myös ojentaminen. Sana tarkoittaa kirjaimellisesti 'puhua järkeä ihmisille'. Sellainen tehtävä ei aina kiitosta saa. Siksi se tuntuu joskus raskaalta. Ei kukaan mielellään halua tulla ojennetuksi. Paavali puhuu vaivannäkemisestä.
Hepr.13:17:ssä kirjoittaja puhuu asiantuntevasti johtamisen kivuista. Ensimmäistäkään sotaa eivät ole voittaneet kapteenit tai everstit; he ovat tarvinneet joukot, jotka ovat kuuliaisia. Tarvitaan viisasta johtamista, mutta samalla tarvitaan myös viisaita seuraajia. Paavalilla oli Silaksen ja Pietarin kanssa erimielisyyksiä, seurakunnissa oli riitaisuuksia ja puolueita. Näin on jatkunut noista ajoista asti. On ihme, että ihmisten käsissä Jumalan valtakunnan todistus ei ole kadonnut maailmasta. Ilosanoma on viesti Jumalalta ja hän on intohimoisesti sitoutunut sen saattamiseen tiedoksi maailmalle. Tämä näky innoitti Paavalia ja hänen perustamiaan seurakuntia yhä uudelleen. Kokemus Pyhän Hengen läsnäolosta ja päivittäisestä rohkaisusta antoi voimaa kestää kärsimykset ja vainot.
Keskinäiseen huolenpitoon liittyi rajojen rikkojien (kurittomien) ojentaminen. Sana on sotilaskieltä ja puhuu sotilaallisesta järjestyksestä. Tämä voi viitata Apt.17:5:ssä kerrottuun torilla maleksivien joutilaitten värväämiseen Paavalia vastaan. Tapaus ei jäänyt ainutkertaiseksi. Heille tuli asettaa rajat. Nämä tapahtumat vaikuttivat joissakin pelkoa ja halua vetäytyä pois. Heitä tuli rohkaista.
Heikoilla oli kiusaus langeta vanhaan syntielämään; heitä tuli tukea. Tämä on tämänpäivän arkea. Kiusaukset ovat jokapäiväisiä. Siksi meillä on toisemme. Siksi usein Verkostossa puhumme suostumisesta tilivelvollisuussuhteeseen jonkun kanssa, johon luotan. Ilman tällaista suhdetta olemme helppo saalis Viholliselle ja hänen kiusauksilleen.
Johtajilla on haasteensa, mutta niin on seurakuntalaisillakin!
online college search
